Miksi pätevän naisjohtajan vaikutus ei aina vastaa hänen osaamistaan

Moni naisjohtaja tekee työnsä huolellisesti.

Valmistautuu. Kantaa vastuuta. Ajattelee kokonaisuuksia.

Silti jossain vaiheessa herää tunne, jota on vaikea sanoittaa ääneen:
Sanon järkeviä asioita, mutta ne eivät tunnu liikuttavan ketään.
Vastuuta on paljon, mutta vaikutus ei tunnu vastaavan sitä.

Kyse ei ole siitä, etteikö sinua kuunneltaisi lainkaan.
Vaan siitä, että sanat eivät aina jätä jälkeä.

Usein tähän reagoidaan lisäämällä jotain:

• parempia perusteluja
• selkeämpiä viestejä
• enemmän valmistautumista

Mutta entä jos kyse ei ole siitä, miten vaikutat,
vaan siitä, mistä käsin yrität vaikuttaa?

Yleinen harha vaikuttavuudesta

Vaikuttavuus mielletään usein näkyväksi taidoksi.
Esiintymiseksi. Karismaksi. Kyvyksi sanoa asiat oikein.

Todellisuudessa vaikutus syntyy paljon ennen sanoja.

Jokaisessa kohtaamisessa vaikutamme toisiin kolmella tasolla:

• siihen, miten toinen ajattelee
• siihen, miltä hänestä tuntuu
• ja lopulta siihen, miten hän alkaa toimia – ja mihin uskoa

Ihmiset muistavat harvoin sanamuotoja.
He muistavat sen, millainen olo kohtaamisesta jäi.

Siksi pelkkä tieto, logiikka tai oikeassa oleminen ei vielä kanna pitkälle.
Vaikuttavuus ei ole vain viestintää.
Se on kokemuksen synnyttämistä.

Mikä oikeasti syö vaikutusta?

Usein vaikutus jää vajaaksi silloin, kun johtaminen tapahtuu sisäisestä paikasta, jota harvoin pysähdytään tutkimaan.

Suorittava, vastuullinen johtaja toimii helposti ajattelusta käsin, jossa:

• asioiden on pakko onnistua
• minun täytyy jaksaa ja kantaa
• minun täytyy saada tämä toimimaan

Tämä ei ole heikkoutta.
Se on opittua. Usein palkittua.

Mutta samalla se luo huomaamattoman jännitteen:
johtaminen alkaa tapahtua todistelun, kontrollin tai jatkuvan ponnistelun kautta.

Tällaisesta paikasta käsin puhe voi olla pätevää,
mutta se ei kutsu mukaan.
Se ei vapauta toisen ajattelua.
Se ei synnytä liikettä.

Vaikutus ei jää vajaaksi siksi, että et osaisi.
Vaan siksi, että kannat liikaa vastuuta yksin.

Kun lähtöpaikka muuttuu, vaikutus muuttuu

Kun johtamisen sisäinen lähtöpaikka siirtyy, tapahtuu jotain olennaista.

Sanojen ei tarvitse enää vakuuttaa.
Hiljaisuuskin kantaa.
Rajojen asettaminen selkeyttää tilaa sen sijaan, että kiristäisi sitä.

Ihmiset alkavat ajatella itse.
Ottaa vastuuta.
Liikkua ilman painetta.

Tämä ei ole tekniikka.
Tämä ei ole harjoituslistan tulos.

Se on seuraus siitä, että johtaja ei enää toimi suorittavasta minästä käsin,
vaan tietoisemmasta, rauhallisemmasta paikasta.

Paikasta, jossa vaikutus syntyy olemisesta, ei puskemisesta.

Pysähtymisen paikka

Jos olet joskus miettinyt, miksi vaikutuksesi ei aina vastaa osaamistasi,
kysymys ei todennäköisesti ole taidoissa.

Vaan tässä:

Mistä käsin johdan itseäni juuri nyt?
Mitä yritän todistaa ja kenelle?
Miltä tila minun ympärilläni tuntuu toisista käsin koettuna?

Todellinen vaikuttavuus ei ala siitä, että sanot enemmän tai paremmin.
Se alkaa siitä, että sisäinen paikka muuttuu.

Ja siitä syntyy keskustelu, jota ei voi pakottaa,
mutta johon moni haluaa osallistua.