Milloin johtaja ehtii enää ajatella?

Monen johtajan työpäivät täyttyvät nykyään palavereista, viesteistä, Teams-kutsuista ja jatkuvista keskeytyksistä.

Päivä alkaa usein ennen kuin ensimmäinen kahvi ehtii jäähtyä ja päättyy siihen, että vielä illallakin mieli käy läpi keskeneräisiä asioita.

Ja samalla tapahtuu jotain, mistä puhutaan työelämässä yllättävän vähän.

Ajattelulle jää koko ajan vähemmän tilaa.

Johtamisesta tulee helposti hyvin reaktiivista.

Päivä koostuu vastaamisesta, ratkaisemisesta, priorisoinnista ja jatkuvasta suunnan muuttamisesta. Yksi asia johtaa toiseen, ja vähitellen ihminen alkaa toimia enemmän automaatiolla kuin tietoisesti.

Tämä ei yleensä tapahdu yhdessä yössä.

Se tapahtuu hitaasti.

Ja juuri siksi sitä ei aina itse huomaa.

Kiireestä on tullut työelämässä lähes status-symboli

Työelämässä kiirettä pidetään helposti merkkinä tärkeydestä tai tehokkuudesta.

Kalenteri on täynnä.
Viestejä tulee jatkuvasti.
Päivät ovat tiiviitä.

Mutta samaan aikaan moni johtaja kokee, ettei enää ehdi oikeasti ajatella.

Ei pysähtyä.
Ei reflektoida.
Ei tarkastella omaa tapaansa johtaa tai tehdä päätöksiä.

Silti juuri ajattelun laatu vaikuttaa lopulta valtavan paljon siihen, millaisia päätöksiä teemme paineen keskellä.

Huomaamatta johtamisesta voi tulla pelkkää reagointia

Moni kehittää jatkuvasti liiketoimintaa, strategiaa, prosesseja ja tiimiä.

Mutta kuinka moni kehittää systemaattisesti omaa tapaansa ajatella?

Tämä on mielestäni yksi työelämän aliarvostetuimmista asioista.

Kun vastuu kasvaa, ei pitäisi kehittyä vain osaamisen.
Myös ajattelun pitäisi kehittyä.

Muuten ihminen alkaa helposti ratkaista uusia tilanteita vanhoilla toimintamalleilla.

Silloin johtaminen muuttuu helposti selviytymiseksi.

Nopeaksi reagoinniksi.

Ja pitkällä aikavälillä myös kuormitus alkaa kasvaa.

Ajattelulle ei jää tilaa, ellei sitä varaa tietoisesti

Ehkä siksi, että työelämä palkitsee näkyvästä tekemisestä.

Ajattelua ei oikein näe kalenterissa.

Ei näe sitä, että joku pysähtyy tunniksi pohtimaan:
mikä tässä tilanteessa on oikeasti olennaista
mitä en juuri nyt näe
millaisesta tilasta käsin teen päätöksiä
teenkö päätöksiä selkeydestä vai jatkuvasta paineesta käsin.

Silti juuri nämä kysymykset vaikuttavat usein kaikkein eniten johtamisen laatuun.

Moni johtaja ei tarvitse lisää tietoa. Hän tarvitsee tilaa ajatella.

Yksi coachingin suurimmista hyödyistä ei välttämättä ole neuvot tai yksittäiset työkalut.

Vaan se, että joku luo tilan pysähtyä ajattelemaan.

Monelle johtajalle se voi olla viikon ainoa hetki, jolloin ei tarvitse reagoida heti.

Hetki, jolloin voi tarkastella omaa ajatteluaan hieman etäämmältä.

Hyvin usein juuri silloin syntyvät myös parhaat oivallukset.

Ei kiireessä.

Vaan silloin, kun mielessä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hieman enemmän tilaa.

Ehkä tärkein kysymys ei siis ole:
“Miten johtaja johtaa muita?”

Vaan:
“Milloin hän ehtii johtaa omaa ajatteluaan?”